|
Julkaissut Elias Vihiniemi Jan 3, 2020 19:55:18 GMT 2
JB Scentless, "Äksä"Suomalainen puoliveriori, 3-vuotias Omistaja Elias Vihiniemi Omat sivut
|
|
|
Julkaissut Elias Vihiniemi Aug 11, 2020 23:47:23 GMT 2
12.08.2020 "Toiii... Sä ehkä haluat tulla orien laitumelle niinku just nyt", Aleksin ääni kuulostaa huolestuneelta puhelimen välityksellä. Serkkupoika on iltakierroksella, hevoset nimittäin ovat meillä kesällä yöt ulkona ja päivät sisällä. Vedän nopeasti lenkkarit jalkaani ja kiiruhdan ovesta ulos mönkijälle. Soitto ei voi meinata mitään hyvää, varsinkaan orilaitumelta. Tunnen sydämensykkeeni nousevan huolestuttavaa vauhtia, kun painan mönkijän kaasun pohjaan.
Aleksi seisokeleekin portilla Äksä laitumen ulkopuolella. Nuori hevonen pitää vasenta takajalkaansa ilmassa, ja nyhtää ruohoa tyytymättömän näköisenä. Olen jättänyt mönkijän hieman kauemmas ja sammuttanut sen sinne, vaikka suurin osa hevosistamme onkin tottunut sen pörinään. "No sä tulit kyl ripeesti", Aleksi tokaisee ja viittoo minut lähemmäs hevostani. Huomaan askellessani lähemmäs nuoren hevosen vasemman takasen vuotavan verta. "Mihi se nyt on ittensä telonu?" huokaisen hieman pettyneenä. Aleksi osaa kertoa, ettei muilla oreilla ollut mitään ylimääräistä jälkeä, mitä nyt niitä vanhoja pieniä karvojen puuttumisia alkukesän järjestäytymispaineista. "Vissiin joku oksa sitten, kun toi on aika siisti haava muutenkin", serkkuni tokaisee osoittaen pyöreää haavaa kintereen alapuolelta. "Aika korkeella se silti on", tuhahdan ja otan hevoseni riimunnarun omiin käsiini. Käsken Aleksin ottamaan mönkijän, me kokeillaan kävellä talliin asti Äksän kanssa.
Äksä on ensin hieman vastahakoinen kävelemään kaikilla neljällä jalalla, mutta parin kokeiluaskeleen jälkeen alkaa kävelemään taas normaalisti. "Mä tiiän, ettet sä hirveesti tuu nauttimaan tästä, mut joudut pesulle senkin kakara", mutisen kimoutuvalle hevoselle. Äksä mulkaisee minua kiukkuisena, kun kävelemme melko hitaasti tallia kohti. Ori ei täysin puhtaasti jalan kanssa nimittäin kävele. Huidon käsilläni itikkalaumaa pois kimpustani, Äksän heilutellessa häntäänsä ja päätänsä vähän väliä kesäillassa. Kuka nyt hyttysistä ylipäätään tykkäisi? Soitan Sannalle ja pyydän tätä hakemaan hevosten ensiapupakkauksen jo tallin puolelle pesukarsinan lähettyville ja kerron tällekin tilanteen.
Talliin asti päästyämme kävelen suoraan pesukarsinan luo. Kytken hevosen kiinni molemmilta puolilta ja otan vesiletkun käteeni laittaen veden kylmälle. Äksä on hieman eri mieltä jalan huuhtelusta, ja nostaakin sen hyvin lähelle vatsaansa ja potkasee sen pari kertaa lattialle, mutta todetessaan ettei vesi ole lähdössä mihinkään laskee sen maahan korvat puoliluimussa. Jo hieman kuivunut veri lähtee hyvin pois jalasta pelkällä huuhtelulla, paljastaen pienen pyöreän haavan, joka on vajaa puoli senttiä syvä. En koe tarvetta soittaa eläinlääkäriä, varsinkin kun jalka toimii ihan hyvin. Tarkkailisin tilannetta kuitenkin tässä vielä ennen takaisin laitumelle vientiä. Huuhdeltuani haavan, laitan siihen voidetta, haavatyynyn sekä pintelin. Voisin aamulla sitten ottaa sen pois ja huuhdella jalan uudestaan. Takanen ei onneksi ole turvonnut muuta kuin hieman haavan ympäriltä. Rapsutan Äksän säkää syvään huokaisten, ennen kuin talutan tämän karsinaansa. Sälli ja Crou ovatkin "ylhäällä" pihatossa muutenkin, joten Äksä ei täysin yksin ole. Ori näkee karsinansa avonaisesta ikkunasta kaksikon, otamme nimittäin kesäksi aina ikkunat sekä kalterit irti, joten Äksä saa päänsä myös ulkopuolelle. Aleksi on jo heittänyt Croulle sekä Sällille yöheinät, ja käynkin hakemassa Äksälle täyden heinäverkollisen karsinaan roikkumaan. Ori on erittäin innoissaan hörisemmässä nähdessään tuloni ja antaa hädin tuskin laittaa verkkoa roikkumaan. "Hyvää yötä nyt sitten", mutisen orille. Vilkaisen ympärilleni ennen kuin annan pienen pikaisen pusun hevosen turvalle, eihän nyt tunteitaan sovi näyttämään muille tallilaisille.
|
|
|
Julkaissut Elias Vihiniemi Mar 29, 2021 18:37:58 GMT 2
29.03.2021
Olimme Äksän kanssa aloittaneet kunnolla sisäänratsastuksen ja orista onkin oikein näppärä paketti kuoriutunut. Puoliverinen on aika herkkä kädelle, joten siinä saa olla tarkkana ja olemmekin osittain menneet myös kuolaimettomilla. Ori ravaa tasaisesti pää kaarella päätyvolttia; kehunkin hevosta äänellä sekä pikaisella rapsutuksella kaulalle. Laukka vaatii vielä työstöä, mutta käynti sekä ravi sujuu jo kuin konkarilta. Tänään kuitenkin harjoittelisimme pieniä esteitä ja sitä laukkaa. Kimo nostaa laukan ja pysyy yllättävän hyvin muodossa, vaikka tämä tuntuu olevan nelivuotiaalle melko raskasta. Annan enemmän ohjaa orille ja tuo ojentaakin hieman kaulaansa. Laukka pysyy kuitenkin pyörivänä vaikka hieman aloittelijan tempo siinä onkin. Sanna on Thellan selässä, heillä kanssa on alkanut kunnollinen ratsu-ura. Nuoret ei vielä tähän kisakauteen osallistuisi, mutta ehkä jo ensi keväänä joihinkin pieniin lähdettäisiin. Piippi saa kasvaa vielä kahden vuoden päähän, mutta aloitamme ratsastuksen vielä tänä kesänä. Kevätaurinko on kuivattanut kenttämme aika hyvin, joten maneesikausikin saisi pian loppua. Äksä pärskähtää, kun hidastan kierroksen laukan jälkeen takaisin raviin. Kehun oria nopeasti. Aleksi istuskelee Anun kanssa kentän reunalla olevilla piknik-pöydillä. Kaksikko keskustelee innostuneena parin päivän sisällä tulevasta kuljetuksesta. Meillä nimittäin olisi muuttamassa kaksi tammaa suoraan Kreikasta. Olin Anulle jo luvannut puolet toisesta, Aleksille tulisi toinen tamma kokonaan. Anu ei vain ollut Izettistä kuvia vielä nähnyt, olimme Ellan kanssa sopineet kaupat, vaikka hän ei mitään noista ymmärtänytkään. Amelie ja Silvia ovat Kovun sekä Loten kanssa maastossa kävelemässä. Ella on alkanut vihdoin päästää Anua myös yksin tallille ja ajaa jopa mopokortin!
Olemme laittaneet pienen ristikon kauemmalle pitkälle sivulle sekä pienen pystyn Aleksin ja Anun kohdalle toiselle pitkälle sivulle. Sovimme, että toinen seisoo tai kävelee kentän keskellä toisen ratsastaessa pari kierrosta esteitä. Thella ja Sanna saavatkin mennä ensin. Äksän hermoille sopii paremmin kävely, pidän tämän kuitenkin koko ajan tuntumalla. Tarkkailen silti ylpeänä aviovaimoni työskentelyä kirjavan tammansa selässä. He hyppäävät molemmat esteet nätisti yli, eikä Thella jää kompuroimaan esteen jälkeenkään. Sanna selkeästi tekee kuitenkin paljon töitä, ettei he vain rynni puomeista läpi. Nainen hymyilee, kun he tulevat kentän keskelle. "Tää on kyl iha super", hän hykertelee onnesta soikeana. Nostan Äksän kanssa ensin ravin ja yhyen sivun alussa laukan. Ori lähtee syöksyvästi siihen, joten teen päätyvoltin ennen kuin lähestymme ristikkoa. Äksän korvat ovat tiukkana eteenpäin ja huomaan hevosen odottavan pääsevänsä hyppäämään. Olemme kyllä aktiivisesti irtohypyttänyt kaikkia hevosia, joten Äksällä on jonkinlainen haju mitä pitää tehdä. Annan orille kuitenkin kevyen puolipidätteen, sillä tällä vauhdilla menisimme aika rumasti yli. Äksä kuunteleekin minua kuitenkin kiukkuisesti häntäänsä heilauttaen. Annan reilusti tilaa orille hypylle ja pääsemmekin ristikon yli isolla ilmavaralla. Ori päättää kuitenkin heittää muutaman pukin, ja kuulen Allun nauravan kentän laidalla. Teemme uuden pääty-ympyrän ennen kuin lähestymme pystyä. En anna nyt niin paljoa löysää orille, joten ehkä tämä keskittyisikin tekemään. Hyppäämekin nätisti yli ja nyt pukin tilalla on pieni pään heilautus. "Hyväää", kehun ja annan pikaisen rapsutuksen sisäkädellä orin kaulalle. Lähestymme ristikkoa nyt uudestaan, mutta nyt ori hieman kompuroi laskussaan. Pysymme kuitenkin pystyssä, mutta laukka rikkoontuu raviin. En tee asiasta kuitenkaan isoa numeroa, pyydän parin askeleen jälkeen uudestaan laukan ja hyppäämme pystyn. Orin jalat pysyy nyt kurissa ja hyppäämme ristikon vielä kerran ennen kuin hidastan takaisin ravin kautta käyntiin. Kehun oria suuresti, joka pärskähtelee ja heilauttelee päätään. Sanna ja Thellan vuoro hypätä vielä toiseen suuntaan. Äksä hyppää toiseen suuntaan myös ihan nätisti, vaikka viimeisen ristikon aikana väsymys alkaa selkeästi jo oria painaa eikä tämä ponnaa enään niin voimakkaasti. "Hyppäs se näköjään edes yhden ilman yliliioittelua", Aleksi huudahtaa hidastaessamme raviin. Kehun oria äänellä ja rapsutuksilla, tämä on selkeästi myös itseensä tyytyväinen pärskimällä. Aleksi sekä Anu tulevat keräämään huimat esteemme pois, ja pian Amelie sekä Silviakin ilmestyvät takaisin tallin pihaan. Äksä ravaa tomerasti jäähdytellessämme pidemmin ohjin uraa pitkin. Hidastan kimoutuvan otuksen kuitenkin piakkoin käyntiin ja annan täysin pitkät ohjat. Thella ja Sanna päättävät lähteä loppukävelyille tallin sekä tarhojen ympäri kulkevalle metsäpolulle, mutta me jäämme Äksän kanssa kentälle. Orille on hyvä tottua olemaan kentällä myös yksin. Hevonen on melkoisen väsynyt ja laskeutuessani selästä ottamaan satulaa pois sekä kävelemään jäähdyttelyt yhdessä maasta huomaan orin hieman hiostuneen kaulastaan. "Kyllä susta vielä hyvä harrastekaveri saadaan", hymähdän nostaessani satulan pois selästä ja ori pärskähtää kuuluvasti ravistellen myös itseään. Kävelemme aidan vierelle jonka päälle lasken satulan ennen kuin lähdemme kävelemään kenttää ympäri.
|
|