|
Julkaissut Aleksi Vaalavuo Mar 8, 2020 22:27:09 GMT 2
Shazerac, "Salsa"Hollantilainen puoliveritamma Omistaa Aleksi Vaalavuo Omat sivut
|
|
|
Julkaissut Aleksi Vaalavuo Jun 29, 2020 16:49:44 GMT 2
Kuinka monta miestä tarvitaan keksimään nimi varsalle?
14. kesäkuuta 2019 Kesä oli kulunut kuin siivillä - remonttia, lisää remonttia, kilpailuita ja erilaisia tapahtumia. Koko ajan oli oltava menossa jonnekin tai tekemässä jotakin. Fellun ja Sessan varsankin odotettiin syntyvän ihan näinä päivinä, eikä varsalla ollut vielä edes nimeä.
Perjantaina istuimme taas jo rutiiniksi muodostuneilla perjantai-oluilla läheisen kulmakuppilan terassilla. Eliaksen kanssa tietysti. Siinä samalla nimiasia nousi jälleen mielenpäälle. Humalassahan ihminen oli todistetusti luovimmillaan. “Mikä sen varsan nimeksi nyt tulee?” mutisin huiskiessani kädelläni samalla itikoita kauemmas. “No ei ainakaan Olut”, Elias hörähti kuin olisi juuri heittänyt ilmoille vuosisadan parhaan vitsin. Mies otti pitkän kulauksen mallasjuomaa isosta tuopistaan. “Joo ei”, nauroin pätääni puistellen ja otin rennomman asennon tuolillani. “Rommikola, Viskipommi, Gin tonic…”, Elias jatkoi luettelemista ottaen käsiinsä ravintolan ruokalistan.
Lopulta jouduimme toteamaan, ettei miehiä oltu tarkoitettu keksimään nimiä. Sitähän varten lapsilla oli äidit. Muutaman oluen ja Rommikolan jälkeen Elias lähti hakemaan tiskiltä lisää juotavaa. Siinä tilaustaan baarimikolle luetellessaan, miehen kasvot syttyivät loistamaan kuin Naantalin aurinko. “Sazerac!!” mies huudahti niin, että ravintolan muut asiakkaat kääntyivät katsomaan paheksuvasti. Mä vain nauroin ja löin käteni vasten otsaa. Ei kai hevosta voinut sentään drinkin mukaan nimetä?
|
|
|
Julkaissut Aleksi Vaalavuo Jun 29, 2020 17:28:29 GMT 2
Pieni pyörremyrsky
2. heinäkuuta 2019 “Voiko varsan oikeasti nimetä drinkin mukaan?” kysyin mietteliäänä, kun katselin laitumella emänsä perässä kirmaavaa varsaa. Jalat sinkoilivat joka suuntaan ja häntä pyöri pienen pyörremyrskyn lailla. “No voi. Sehän on ihan sen värinenkin”, Elias hymähti. “Sitä paitsi se sopii myös emän nimeen”, mies jatkoi ja nojaili samalla tyynen oloisesti aitaa vasten. Mutustelin nimeä mielessäni hetken aikaa, kunnes avasin sitten taas suuni.
“Mitä jos siihen lisäisi vielä h-kirjaimen? Siis, että se olisi Shazerac?” “Aika hyvä. Sitten se olisi vielä samanlaisempi kuin Sessan nimi”, Elias nyökytteli. “Minkäköhänlaisena hevosmiehenä mut kohta tunnetaan kylillä, kun nimeän hevosia alkoholin mukaan”, naurahdin. “Mut Salsa se nyt on ainakin kutsumanimeltään”, lisäsin hieraisten niskaani. Perhanan paarmat. Enää piti vain toivoa, että nimi sopisi myös Salsan kasvattajalle. Olihan Salsa hänen tammansa, Sessan varsa.
Salsa oli todella kaunis varsa. Se oli isomerkkinen punarautias ja sirosta ulkomuodosta pystyi huomaamaan, että tammassa oli myös arabiverta. Sen tamma oli tosin näyttänyt jo luonteensakin puolesta - Salsa oli jo tässä vaiheessa varsin vauhdikas tapaus ja se esitteli kovin mielellään aina ulos päästyään pukkilaukkaa sekä mitä ihmeellisempiä sivuloikkia. Käsitellä se antoi onneksi ihan hyvin, vaikka melko kärsimätön vielä olikin. Ja olihan se kerran jo testaillut hammaskalustoaankin mun käsivarteeni.
|
|