|
Julkaissut Elias Vihiniemi Mar 28, 2021 5:54:48 GMT 2
Izett, "Irma"Andravidanhevostamma, 7-vuotias Omistajat Elias Vihiniemi ja Anu Kivinen Omat sivut
|
|
|
Julkaissut Elias Vihiniemi Mar 28, 2021 19:50:03 GMT 2
01.04.2021
Anun kertomaa Mua jännittää aivan järkyttävästi. Elias ja Allu oli lähteny hakemaan meidän kreikkalaisia jumalattaria lentokentältä, ja toinen niistä olisi myös mun! Mutsi oli jo kauemmin aatellu, et mulle pitäis oma hevone hommata. Elias ei vaa suostu Seraa myymään, mut nyt tuli hyvä mahis saada Eliaksen kanssa puoliomistukseen tamma; Irma nimeltään. Rodultaan Irma on andravidanhevonen ja tietty mun piti ettiä kaikki vähäinen tieto siitä. Elias ei kuulemma yleensä ostanu hevosia ulkomailta näkemättä niitä, mutta näki Irmasta kaikista askellajeista sekä hyppäämisestä videot. Tammalle tehtiin kans täys ostotarkastus, päästen puhtaasti läpi. Tää on nii jännittävää saada oma hevonen! Elias sano et annetaa Irman kyl eka kotiutua ja jos se ei ookkaa iha sitä mitä pitäis ni etitää mulle uus iha Suomesta. Tarkoituksena ny olis et Irmasta tulee mulle semmoine vähän kaikkeen käyttöön harrastekaveri, vaikka Sera pysyy treeni- ja kisakaverina.
Mutta miten Irma meidän silmiin sit osui? No Allu oli kuulemma jo pidemmän aikaan katellu jotain vähä vanhempaa hevosta, jolla pääsis miltein heti kisakentille, sit se oli törmännyt Tinon ja oisko ollu Majinan tuontisivuille, jotka näistä andravidanhevosista oli enemmänkin kertonu ja kerto olevansa tuomassa Suomeen alkuun kuusi yksilöä. Niillä oli jo yks tamma omasta takaa, joka kuulemma on tosi kiva harrastekaveri. Elias oli aluks melko epäileväinen tarvitaanko me enempää hevosia; mut Aleksi intti ja intti et meillä on vakava tammavaje! Ja sit Elias meni ja ihastu heti Irman kuvaan. Se oli kuulemma melkein kaunein hevonen mitä oli ikinä nähny. Lyhyt luonnekuvauskaan ei kuulemma ollut mitään huonoa, tietenkin miehel oli omat epäilykset ensin asiasta.
Loputtoman pitkän ajan päästä huomaan harmaan hevosrekan kaartavan tallin parkkipaikalle. Olen nojaillut hoitopuomiin katsellen hevosten torkkumista kevätauringossa. Kevät oli jo melko pitkällä ja sen kyllä huomas myös irtokarvan määrästä, vaikka meil kyl suurin osa olikin klipattuina. Pomppaan miltein kiljaisten suoraan ylöspäin, jolloin saan Thellan tekemää pienen potkun takajalallaan, olin vissiin herättäny pienen tamman päiväuniltaan. Yritän hallita innostustani, ku kävelen rekan luo. Aleksi hyppääki ekana auton matkustamosta pois pelkääjän puolelta. "Sessa ja Irma on täällä!" hän huikkaa iloisesti hymyillen ja suuntaa heti avaamaan rekan sivuovea. Elias on liikkeissää rauhallisempi kute aina. "Se vaikuttaa iha täyspäiseltä, joten voit kyl Anu taluttaa sen ulos. Mä voin purkaa nää tavarat. Viekää molemmat vaik toho kentälle ensi vähä enne ku laitatte tarhaan", Elias selittää ja ojentaa riimunnarun mulle käteen. Allu vaikuttaa yhtä innostuneelta kuin minäkin, kun astumme valaistuun koppiin. Siellä mua odottaa ehkä maailman kaunein ilmestys, enkä voi kuin huokaista ihastuksesta. Mä en Irmasta ollut kuvia nähny, kun äiti ne kaupat Ellun kanssa sopi. Tammoja oli kutsuttu Kreikassa rekkarinimillään, mut Irma oli kyl iha selkee Irma. Sessa on kyl myös kaunis ilmestys, mut tuo Irman hörössä olevat korvat ja lempeä katse on jotain ihan parasta. Tammoist ei huomaa, et ne on matkannu tosi pitkän matkan tosi lyhyessä ajassa. Niillä ei kyl oo talvikarvaa ollenkaan, joten kumpikin on kevyeen toppikseen pakattu. Annan käteni Irmalle nuuskittavaksi ja tää haisteleeki sitä mielenkiinnolla. "Tervetuloo kotii tyttö", kuiskaisen kuin salakieltä puhuen ja Irma pärskähtää. Napsautan narun riimuun, avaan etupuomin ja kävellää Allun ja Sessan perässä trailerin sivurampista ulos. Tammat kävelevät kumpikin ulos rekasta ilman sen kummempia, Sessa kuitenkin huudahtaa koko kansalle jumalattaren tulleen paikalle.
Ollaan kävelty jonkin aikaa kentällä ja Irma alkaa selkeesti rentoutumaan. Ei se näyttänyt jännittyneeltä aiemmin, mut nyt ku se laski päätään alas ja pärskähti huomas, et ehkä sitä sittenki pikkase jännitti. Tamma vaikuttaa kyl tosi ystävälliseltä, seki varmaa auttaa ku sillä on tuttu kaveri mukana. Tammoista tulee tarhakaveritkin, joten kreikkalaiset jumalattaret saa sit järkyttyä suomalaisista metsänpeikoista yhessä. Elias nojailee kentän porttiin lievä hymy huulillaan ja siit ties et se kyl oli kans innoissaan uudest projektistaan. "Päästetäänkö nää vähä juoksee?" Allu huikkaa ja oon kyl samaa mieltä. Irma antaa rauhassa mun ottaa narun irti riimustaan, muttei silti lähde viereltäni pois. Sessa on jo lähteny pontevaan raviin pää ylhäällä ja häntä tötteröllä. Irma oli selkeesti parempi kaveri siis mulle, mä en niinkään kamalan vauhtihirmun kans halua touhuta. Otan askeleen taaksepäin ja naksutan kielel pari kertaa, ni kyl Irmaki sit heräs ja lähti kaverinsa perään ponnekkaassa ravissa. "Tuo kyl osaa käyttää noita takajalkoja", Ellu tokaisee osoittaen Irmaa. Ja sitä se todentotta kyllä teki. Tamma vain tempoi tasaista tahtia kentän hiekkaan, vaikka Sessa selkeesti päättää vauhdin. Ajamme hiukan Allun kanssa kaksikkoa lisää ja kyl se laukkaki sielt nousi. Heti vaan aattelin kuin kiva Irman seläs olis istua, sil näytti olevan tosi tasane laukka jo iha luonnostaan.
Tammat oli jo rauhottunu kentällä juoksemisesta ja ne oli ite kävellyki ympäriinsä hiuka enemmä ympäristöää tutkien. Viedää Allun kanssa kaksikko tarhoille, ne pääsee tarhaa Seran sekä Katen vieree. Puoliveriset onkin jo aidan vierellä valmiina odottelemassa, kun huomaavat uusien tulokkaiden tulevan sinne. Sessa aloittaa heti kauheen tammaininähuudot sekä jalkojen huitomiset, joho Kate sit yltyy myös. Sera ja Irma tuntuvat ottavan asian hieman rennommin, vaikka nuuskivatki toisiaan hyvin innokkaasti aidan yli kaulat kaarella. Irma oli niin pieni Seraan verrattuna, melkee ku poni! Toivon kuitenkin et tammat tulis toimee keskenää, koska sehä helpottais mun elämää suunnattomasti. Kate ja Sessa rauhottuvat kans aika nopeesti, mut uskon et ne vaatii pari päivää viel kiljuntasessioitaan. Ja niin sit se mun (vaik vaa puoliks) hevone on tullu kotiin.
|
|
|
Julkaissut Elias Vihiniemi Apr 6, 2021 19:29:51 GMT 2
06.04.2021Ensimmäinen ratsastus Anun kertomanaMe oltiin nyt melkeen viikko annettu Irman ja Sessan kotiutuu rauhassa, kyl ne joka päivä käytettiin maneesis tai kentäl juoksutukses, mut muuten ovat saaneet levätä matkastaan. Irma oli kyl tosi symppis tapaus, se höris aina munt nähdessään ja joka kerta mun sydän pakahtuu onnest. Tammalla oli kans tapana hamuilla kaikki taskut, ja mä kilttinä tyttönä olin oppinu pilkkoo porkkananpalasia jo kotona taskut täytee. Elias oli joka kerta ollut viel mukana, kun touhusin Irman kans. Kyl se ekan käytäväl harjauksen jälkee totes ettei ehdi katella, kun toinen kököttää paikoillaan, joten ollaan siit saatu vähä semmone kahenkeskinen aika. Elias oli myös hoitanut parit ekat liinassa juoksuttamiset ja kävi se eilen selässäkin. Se näytti tosi nätiltä menolta ja Irmalla kyllä jalat nous eikä laahannu yhtää! Elias sano ettei Irmal oo iha nii isot askeleet ku Seralla, mut et siel istuu ilman kummempia ongelmia. Mä olin valmistaunu siihe et juoksutan tänään Irman ja ratsastan Rokin. Sera oli nyt jääny vähä vähemmälle, mut eilen mä sentää ratsastin samalla, kun Elias Irmalla. Me pidettiin Seran kans pientä lomaa, kun Elias alko opettaa sil uusii koululiikkeitä, ja mun olis helpompi ne kans oppia sit ku Serakin ne jo osais. Mul oli kyl kädet täyn Rokin ja Irman kans, toivottavasti vaa Roki sais jonkun vuokraajan tän kisakauden jälkeen. En mä vieläkää iha tiiä miks munt lykättii sen kans estekisoihi tämmösel aikataulul, mut näil vedetään. Parkkeeraan mustan skootterin parkkiksel, nähden Sannan ja Amelien kentällä treenaamassa Sällillä sekä Cabolla, ne tulis kans Tie Tähtiin - kisaan mukaan keskittyen kouluun. Mä Rokilla ja Allu Tiuhtilla starttais samas luokas esteillä, joten ehkä me treenattais jatkos enemmänkin yhdes. Pian kuulenkin Allun äänen ohjeistavan Sannaa et ei niil oo mikää kiire hössöttää eteenpäi, et ny pitäis keskittyä. Lasken mopokypärän skootterin penkille ja lähen kävelemään kohti tallia. Matkalla Sera sekä Irma ovatkin aidan takana hörisemäs, joten mun on pakko käydä antaa porkkanat mun tytsyille. Kävelen tammatalliin, jossa Elias on varustamassa Katea ja käskeekin mun hakea Irman sisälle. Mä kuulemma saisin tänää mennä Irman selkään, ja Elias ratsastais Katen samalla. Nappaan kiireellä riimun ja narun Irman ovesta ja pikakävelen tarhoille. Irma antaa nätisti kiinni taas herkkujen toivossa, mutta pysyn kerrankin lujana ja talutan hevosen tallin käytävälle kiinnittäen sen kummaltakin puolelta pinkist riimust. Irma antoi nätisti varustaa itsensä ja vaikutti myös olevan tohkeissaan päästessään töihin. Potkasin lenkkareiden tilal viel ridaus-saappaat ja pistin kypärän päähän ennen ku talutin Irman Katen perässä maneesiin. Me oltiin äidin kans ehditty jo hamstraamaa kaikkee pinkkii varustetta Irmalle; joten sillä onkin päällään pinkki huopa, romaani, suitsien pehmuste, pintelit ja kumibootsit. Hymyilen vaan koko ajan, kun en iha malttais odottaa et pääsis jo selkään. Elias ehdottaa kuitenkin et juoksuttaisin Irman eka läpi, kun ei ihan viel tiiä mil päällä se on. Mies säätää jo jalustimia Katen selässä ja hiljainen kaksikko käveleekin rennosti ympäri maneesin laitoja, kun ite juoksutan Irman keskellä. Tamma kuuntelee mua tosi hyvin ympyrällä ravatessaan ja mä en millää malttais istuu jo selkään. Sain Irman juoksutettuu kumpaankin suuntaan askel-lajit läpi ilman sen kummempia ongelmia, joten kiristän viel tamman vyön, mittaan jalustimet oikeen pitusiks ja nousen jakkaralta kyytiin. Irma odottaa korvat höröllä koko ajan, kunnes saan molemmat jalat jalustimiin. Pyydän tamman istunnalla käyntiin, mut se vaatii myös parit ääniavut enne ku liikahtaa eteenpäin. Irman käynti tuntuu tosi kivalta, iha erilaiselt kuin Rokin tai Seran, ne molemmat tykkää vetää vähä yli, mut Irma on melko tasanen tallustaja. Hymyilen seläs koko ajan, ja puolen kierroksen jälkeen pyydänkin Irman kuulolle lyhyemmillä ohjilla. Aletaa tehä paljo volttei ja huomaan et Irman lavat tykkää vähän kaatua sisälle, joten meidä pitäis niitä saada nostettua, sit kun alotetaan ihan kunnon treenit. Pyydän aika pian Irmalta ravia ja siel on tosi helppo istua. Tamma ei ihan pelkällä istunnalla toimi vaan tarvii kans ääniapuja aika paljon. Mulla ei ollu tapana äännehtiä seläs, joten se olis uus opeteltava asia viel lisää tähän kaikkeen. Irman kans mul ei oo semmone suorituspaine mitä on Rokil ratsastaes tai Seral valkois. Se vaikuttaa just semmoselt kenen kans vois keskittyy vaa harrastaa. En laukannu Irman kans tänään, joten meidä ratsastus jäi aika lyhyeen. Mä jäähdyttelen sen kans maasta kävellen maneesis, kun Kate sekä Elias työstää niiden laukkaa. Tamma oli samalta kasvattajalta kuin Sera, mut ihan eri maata muuten. Se ensinnäki hyppäs iha tuhottoma hyvin ja oli muutenkin paljon tammamaisempi. Irma kävelee pää keinuen mun vierel välittämät paljo mitää, et toine laukkaa iha vierestäkin. Me jätetään kaksikko työskentelee rauhas ja talutan Irman tallin kautta takasin tarhaan. Annan parit porkkanan palat hevoselle lisää, kun oon saanu sille sen ohkasen pinkin loimen päälle. Aika moni alko olee pelkän fleecen kans ulkona, mut Irma sekä Sessa selkeesti paleli jossei pääl ollu vuorellist sadeloimee. Mul on kyl tosi hyvä fiilis Irmasta, vaikkei sil kaikist imartelevin nimi ollukaa.
|
|