Kevättä ilmassa

29. maaliskuuta 2020

Musta, läsipäinen varsa pomppi emänsä perässä ympäri isoa tarhaa. Aina silloin tällöin se teki isomman sivuloikan väistääkseen maassa makaavia, hurjan jännittäviä lumikinoksia ja heilautti vimmatusti pulloharjaa muistuttavaa häntäänsä. Eihän sitä koskaan tiennyt, jos kinokset söisivätkin pieniä hevosvarsoja.
Onneksi kelit olivat kuitenkin suosineet keväällä syntynyttä tammaa - maa oli lähes kauttaaltaan sula, vaikka lunta oli yhä siellä täällä. Aurinko paistoi tälläkin hetkellä kirkkaasti ja inhottavimmilta kurakeleiltä oltiin säästytty toistaiseksi.

Kaivelin taskustani muutaman porkkanan ja kutsuin hiljaa Fleurin luokseni. Lotte seurasi vanavedessä, mutta jäi kuitenkin katselemaan kiinnostuneena kauemmas pörröiset korvat vimmatusti heiluen. "No hei. Maistuisiko porkkana?" puhelin rauhallisesti aidan viereen tulleelle Fleurille ja katkaisin porkkanat kädessäni vähän pienemmiksi paloiksi. Fleur hörähti ikään kuin vastatakseen ja napsi porkkanat parempiin suihin tarjotessani niitä ojennetulta kädeltäni. Pujahdin aitalankkujen välistä sisälle tarhaan ja rapsuttelin Fleuria otsatukan alta. Se oli tamman mielestä yksi parhaimmista rapsutuspaikoista. Tamma ummistikin hetkeksi silmänsä, mutta pian se kääntyi taas katsomaan viereen tullutta Lottea. Vaikka Fleur piti varsaansa tarkasti silmällä ja huolehti tästä hyvin, antoi se onnekseni myös minun käsitellä varsaansa mukisematta. "Oletpas sä nätti", sanoin hymyillen ja kurottauduin silittämään myös pientä varsaa. Lotte värähti hieman kosketuksestani, mutta pysyi kuitenkin aloillaan rauhallisen oloisena. Sillä oli päässään nahkainen riimu, jonka se oli alkanut pikkuhiljaa hyväksyä päässään. Riimunnarun olin kiinnittänyt siihen vain muutaman kerran totuttelun vuoksi, mutta pääasiassa varsa juoksi yhä vapaana Fleurin perässä.

Lopulta suloinen parivaljakko siirtyi vähän kauemmaksi, sillä Fleuria alkoi kiinnostaa tarhan toisessa päässä rehottava ruoho. Olin juuri käännähtämäisilläni ympäri, kun kuulin takaani tutun äänen ja hätkähdin astuen kauemmas. "Onpa se söpö", Miisu sanoi hymyillen. Nutturapäinen nainen nojaili valkeaan aitaan rennon näköisesti. "Ei saa säikytellä! Milloin sä siihen ilmestyit?" naurahdin ja menin tämän kaveriksi aidan toiselle puolen. Pyyhkäisin käteni housuihini ja huomasin yhden kynsistäni lohjenneen ikävästi. Pahus. "Just äsken. Etkö sä kuullut?" Miisu sanoi keskeyttäen kynsieni tarkastelun. Vastasin kieltävästi ja voivottelin ääneen kynteni kokemaa kohtaloa. "Miten sä pystyt pitämään edes noin pitkiä kynsiä tallihommissa?" Miisu katsoi vuoroin sormiani ja mua kulmiaan kurtistaen. "Helposti, mi amor! Se on taitolaji", sanoin silmää vinkaten ja kysyin, lähtisikö nainen kanssani kahville tupaan. "Mä olin oikeastaan menossa talliin hakemaan pinteleitä pesuun. Mutta voisin mä sen jälkeen tullakin", ruskeahiuksinen nainen vastasi ja asetteli kädessään olleet aurinkolasit päälaelleen. "Hyvä! Otathan myös pullaa?" kysyin hymyillen ja pyyhkäisin kasvoille valahtaneen hiussuortuvan korvan taa. "No tottakai, jos oot vaan itse leiponut ne", Miisu helähti nauramaan. "No tietysti oon. Näiden kynsien kanssa", tuhahdin kieltäni näyttäen ja lähdin sitten jo edeltä kohti tupaa ja Miisu talliin.