Paljon melua poneista

30. toukokuuta 2020

"Mikä niissä poneissa niin viehättää?" Sannan äänestä kuulsi epäilys. Ei se viitsinyt kai suoraan kyseenalaistaa meidän uuden ponin tarpeellisuutta, mutta ei se ainakaan riemusta kiljahdellut. Kohautettuani vain olkiani mietteliäästi Sanna jatkoi vielä: "Eihän Silviakaan voi ikuisesti olla poneja ratsuttamassa." Ja tottahan se oli. Meistä kukaan ei varsinaisesti ollut poniratsastajan mitoissa ja vaikka Goldi oli iso, sille tarvittaisiin lyhyempi ratsastaja. Ehkä piti alkaa harkita ratsuttajan palkkaamista. Mistähän sellainen löytyisi?

Goldi ei ollut moksiskaan uuteen kotiin saapuessaan. Se vain nyhti rauhallisesti ruohoa riimunnarun toisessa päässä. Sanna keskeytti hetkeksi rikkaruohojen kitkemisen kukkaistutuksistaan ja tuli rapsuttamaan ponia. Goldia kehuttiin kiltiksi myynti-ilmoituksessa ja sitä se olikin - tamma haistoi tuttavallisesti blondin ojennettua kättä ja otti mielellään saamansa rapsutukset vastaan. Se oli toiminut Briteissä opetusratsuna joitakin vuosia ja polveutui oikein kivasta suvusta. Ja oli se menestynyt kilpakentilläkin hyvin. Me oltiinkin ostettu Eliaksen kanssa Goldi lähinnä siitostammaksi, mutta ehkä me ei tosiaan harkittu tarpeeksi tarkkaan uuden ponin ostoa.