|
|
Julkaissut Amelie Backlund Apr 8, 2023 14:04:53 GMT 2
Sinevan Leslie, "Leslie"Suomalainen puoliveritamma
ylläpidossa Amelie Backlundilla
Omat sivut |
|
|
Daniel Susineva
Vierailija
|
Julkaissut Daniel Susineva Apr 10, 2023 12:29:05 GMT 2
Hiljaa leijaa maahan hiutaleet
12. tammikuuta 2020 | kirjoittanut kasvattaja
Päivä oli hipihiljainen. Ohut hanki oli laskeutunut yön aikana eteläiseen Suomeen, ja valkeus tuntui vaientavan maailmaa juhlavalla tavalla. Jouluksi lumi saapui auttamatta myöhässä, mutta Arjasta tuntui, että sillä olikin aivan toinen tarkoitus. Lumisen päivän keskelle syntyi hontelo musta tammavarsa, jota Arja Susineva katseli vaitonaisena syvää liikutusta tuntien. Aina niissä oli sitä jotakin, vastasyntyneiden ymmyrkäisissä katseissa ja kokeilevissa raajojen oikomisissa ja koukisteluissa. Miltä se oikein tuntui: olla niin uusi ja tuore, ettei tiennyt vielä maailmasta mitään? Sydäntä pakahdutti.
Lieselotte katseli omaa tammavarsaansa, ehkä viimeistään. Siinä kuivikkeilla maatessaan varsa ei näyttänyt mitenkään erikoiselta. Se oli tumma, märkä ja pitkäjalkainen, vielä hyvin hoikka ja pikkuinen, ja siitä kasvaisi ajan kanssa varmasti sievä hevonen. Arja seurasi kokeneen emän toimia luottavaisin mielin. Tammavarsa saisi hyvän alun elämälleen, siitä hän saattoi olla aivan varma.
|
|
|
Daniel Susineva
Vierailija
|
Julkaissut Daniel Susineva Apr 10, 2023 12:30:09 GMT 2
Tamma kasvaa, odotukset eivät
20. maaliskuuta 2020 | kirjoittanut kasvattaja
Lesliessä ei ollut kerrassaan mitään vikaa. Se oli hyvä hevonen: ei mahtava, mutta hyvä, ja hyviä hevosia maailmassa tarvittiin. Ikätovereidensa laumassa se hakeutui usein melko keskelle niin fyysisesti kuin hierarkiankin osalta, ja kasvavia varsoja tiiviisti havannoiva Arja alkoi pitää sitä turvallisuushakuisena ja mukavuudesta pitävänä hevosena. Lesliestä oli kivaa, kun asiat säilyivät elämässä samanlaisina.
Arja kutsui tammaa vielä varsaksi. Sitä se toki olikin, vaikkei enää mikään pikkuruinen maitovarsa. Leslie ei oikeastaan ollut käytökseltäänkään kovin lapsellinen, mutta jokin sen olemuksessa sai Arjan mielen tulvimaan sellaisia sanoja kuin untuvikko ja pikkuinen. Tamma oli vähäsen epävarma, ja turvaa se haki kenestä tahansa: ikätovereistaan, ihmisistä, jopa naapuritarhan ponista, joka oli muuttanut vuokrapaikalle Vänrikinmäelle, koska Danielin palkkaama uusi ratsuttaja Ella Helkkä valmensi mielellään junioreita (toisin kuin Daniel itse tai tämän pitkäaikaisempi työntekijä Anmari). Itsekseen Arja pohti, voisiko Leslien ja ponin tutustuttaa toisiinsa ja yhdistää tarhakaveruksiksi. Ne näyttäisivät hauskalta. Lesliestä oli kasvamassa suuri hevonen. Poni epäilemättä ottaisi ison nuoren tamman suojatikseen, ja sekös vasta olisi sympaattista.
Muita Leslien ikäisiä katsellessaan Arja huomasi jo ajattelevansa niiden kouluttamista: miten ne suhtautuisivat ratsunhommiin, kuinka kukin kehittyisi ja missä ne kilpailisivat ensimmäisen kerran. Leslien tulevaisuudensuunnitelmien keskiössä oli poni tarhakaverina. Eikä tammassa silti ollut mitään vikaa.
|
|
