Vin rouge

8. syyskuuta 2021

"Jukopliut nainen! Tuplavoitto!" huudahdin paiskatessamme kätemme yhteen Silvian kanssa. Nutturapäisen naisen kasvoille levisi iloinen hymy, joka vaihtui pian virnistykseen. "Sä oot mulle punkkupullon velkaa", Silvia tokaisi samalla, kun tämä käännähti takaisin Rokin puoleen ja alkoi riisua ponin suitsia. "Ja sä mulle. Mäkin voitin", sanoin kieltäni naksauttaen. Hoitopuomiin sidottu Sessa nosti päänsä viimein vesiämpäristä, jonka se oli juonut kertaistumalta lähes tyhjäksi. Rapsutin raudikon hiestä kostunutta karvaa hymyillen ennen kuin aloin harjata tammaa pitkin vedoin. "Mutta ethän sä edes juo punaviiniä", Silvia sanoi viimein. "En juokaan", hörähdin.

Pari tuntia myöhemmin, kun hevoset oli hoidettu ja kisa-alueen hälinät jätetty hetkeksi taakse, löysimme itsemme paikallisesta pubista punaviinilasin ja oluttuopin ääreltä. Koska pitkän kisa-aamun jälkeen nälkäkin alkoi jo kurnia vatsassa, halusimme ehdottomasti tilata myös jotakin ruokaa. Ainoa ongelma oli vain se, ettei ruokalistaan ollut eksynyt vahingossakaan sanaakaan englantia, eikä kommunikointi oikein pelannut heikosti englantia puhuvan tarjoilijan kanssa. Me emme ymmärtäneet häntä, eikä hänkään tuntunut ymmärtävän meitä, vaikka omasta mielestämme elehdintämme ja viitontamme oli tietysti hyvin selkeää sekä helposti ymmärrettävää. Lopulta päädyimme tilaamaan annoksemme Google Kääntäjän avustamana ja junttimaiseen tapaan ruokalistaa sormella osoittelemalla. Tarjoilijana toiminut nuori nainen vain nyökytteli ja kurtisteli välillä kulmiaan. Ainakin hänen pokkansa piti tilanteessa ihailtavan hyvin.

Siinä ruokia odotellessamme ja ympärillemme samalla katsellessamme huomasimme väkijoukossa useita tuttuja kasvoja. Nähtävästi myös muitakin kisaajia oli eksynyt samaan pubiin syömään ja juhlistamaan alkuviikon kisamenestystään. Ei se tosin mikään ihme ollut, sillä pubi oli vain kivenheiton päässä kisa-areenasta. "Tuo on muuten suomalainen. Sillä oli se mielettömän hieno fwb-ori", Silvia supatti, kun vakavakasvoinen mies käveli vähän matkan päästä ohi kohti vessoja. Silmäilin brunettea miestä tarkemmin. Jeramyhan se oli? Aloimme hiljalleen tunnistaa myös muita suomalaisia kisaajia, vaikkemme ihan kaikkien nimiä tai hevosia muistaneetkaan. Oli aina hauska nähdä ratsastajia niin sanotusti siivilissä ja huomata, kuinka erilaisia osan heidän pukeutumistyylinsä tai olemuksensa olikaan kisojen ulkopuolella. "Mä voisin kyllä hakea lisää juotavaa. Otatko sä jotain?" kysyin Silvialta, kun olin jo kampeamassa itseäni ylös pöydästä. Kuulin tämän huikkaavan perääni haluavansa toisen lasin viiniä.

Tiskin takana odotti sama tarjoilija, joka oli aiemmin ottanut ruokatilauksemme vastaan. Ja taas sama sähellys alkoi. Mikä hitto oli edes viini ranskaksi? "Vin rouge", kuulin yhtäkkiä naisen äänen aivan vierestäni. Kääntyessäni katsomaan puhujaa, huomasin vaaleahiuksisen naisen hymyilevät kasvot. Tarjoilija puolestaan nyökkäsi, sanoi jotakin ranskaksi ja alkoi osoitella mulle erilaisia pulloja, joista yhden kohdalla mä nyökyttelin ja näytin tälle peukkua. Tarjoilijan kaataessa viiniä lasiin, käännähdin jälleen tuon blondin naisen puoleen. "Thanks", virnistin. Nainen katsoi mua hetken ja tokaisi sitten yllätyksekseni: "mutta hei, sähän voitit sen CIC2-luokan. Onnea! Vaalavuoriko se oli?" "Ai, sä puhutkin suomea", sain naurahdettua häkellykseltäni. "Vaalavuo. Ja kiitos!" jatkoin heti perään. Samassa muistin, että kyseinen nainen oli sama, joka oli sijoittunut kolmella eri hevosella CIC1-luokassa. "Niin ja sä oot se, joka teki sen hattutempun. Onnea myös sulle. Hienosti ratsastettu", sanoin hymyillen. Blondin kiitellessä tarjoilija nosti tilaamani juomat tiskille ja katsoi sitten kysyvästi Fanny Barclayksi esittäytynyttä naista, joka toisti samat sanat, joilla se oli Silviankin viinin tilannut. "Ainoat sanat, jotka osaan ranskaksi", Fanny nauroi kääntyessään jälleen mun puoleeni.

Koska Fanny oli saapunut syömään yksin, olin pyytänyt häntä liittymään seuraamme. Ja niin hän tekikin. Saatuamme tilatut ruoka-annokset eteemme rupattelimme niitä näitä ja keskustelimme kaikenlaista lähinnä kisaamiseen liittyen. "Sä siis asut Saksassa?" Silvia kysyi Fannylta puhallellessaan haarukassaan olevaa höyryävän kuumaa pastaa. "Ei kun asun itse asiassa nykyään Suomessa. Mulla on oma hevonenkin, Dädi, siellä. Ollaan tosin juuri muuttamassa meidän vanhalta tallilta pois", Fanny jutteli tuttavallisesti. "Aijaa. Mihin te sitten muutatte?" Silvia jatkoi rupatteluaan. Fanny oli hetken hiljaa ja tokaisi sitten: "en mä oikeastaan edes tiedä vielä." Silvia katsoi hetken aikaa hieman kummastuneena Fannya, mutta kun nainen selitti kaipaavansa vaihtelua ja uusia tuulia elämäänsä, pystyin ymmärtämään Fannya paremmin kuin hyvin. Kerroin tälle asuneeni itsekin joitakin vuosia Hollannissa, mutta muuttaneeni sittemmin takaisin Suomeen omaa tallia pyörittämään. "Niin ja meillähän on muuten tallipaikkoja vapaana", sanoin vinkaten leikkisästi silmääni. En mä tiennyt, ottiko nainen ehdotustani tosissaan, mutta ainakin hän kyseli tallipaikasta lisää yksityiskohtia ja näytinkin tälle myös muutamia kuvia tallialueesta ja hevosistamme.

Ruokailun jälkeen tiemme erosivat Fannyn lähtiessä omiin rientoihinsa, kun me Silvian kanssa puolestamme kävelimme pitkin Pariisin katuja tutkien vaateliikkeiden näyteikkunoita. "Olipa mukavanoloinen nainen. Toivottavasti törmätään vielä", Silvia tokaisi katsoen muhun. "Mjoo, niin kyllä oli. Me ei kyllä edes annettu mitään yhteistietoja sille sitä tallipaikkaa varten", naurahdin. Mutta ehkä se tallipaikkajuttu oli ollut enemmän sellainen heitto. Tuskinpa nainen oikeasti päätyisi muuttamaan Vihiniemeen hevosineen.

[HASH]parissimeventingweek